Blogiin kirjoittaminen on ollut erityisen hankalaa jo maaliskuusta saakka. Koko elämä on oikeastaan ollut hieman hankalaa maaliskuusta saakka, vaikka mahtuuhan tähän vuoteen myös niitä hyviä hetkiä.
Hyvistä hetkistä puheen olleen, tähän vuoteen mahtuu itseasiassa todella monta hyvää asiaa, joista kaiketi pitäisi olla onnellinen – ostin ensimmäisen oman asuntoni, elämääni tuli aivan ihana koiranpentu, poseerasin 30 kiloa laihempana ja terveempänä Kauneus & Terveys -lehden kannessa, kuvasin National Geographicille 8 sivun Helsinki -jutun ja olen saanut tarpeeksi töitä siitä huolimatta, että suunnilleen kaikki tämän vuoden työt peruuntuivat.
Onnellinen ei kuitenkaan kuvaa tämän hetken minua, vaan ainakin australialainen terapeuttini kuvaisi minua sanoin eksynyt ja masentunut. Edes uusi asunto ei ole innostanut toivomallani tavalla, vaan huomaan kaipaavani Katajanokalle. Sen sijaan, että olisin intoa täynnä sisustanut omaa kotia, olen viettänyt kaksi viikkoa itkien ja miettien teinkö elämäni kalleimman virheen.
Olen herkkä ihminen ja reagoin asioihin vahvasti, nyt kahden viikon jälkeen tämä koti tuntuu edes jossain määrin kodilta. Täällä alkaa näyttää ihan viihtyisältä, eikä Meilahti ehkä nyt niin kamala paikka ole asua…
En ole niin masentunut niin ettenkö olisi innoissaan ja toiveikkaana tulevaisuudesta tai ettenkö jaksaisi tehdä töitä tai pitää huolta koiranpennustani. Olen kuitenkin kadottanut sen intohimon ja draivin, joka piti mieleni positiivisena. Matkailuala ja tämä matkablogi on ollut minulle oikeastaan aina kaikki kaikessa. Olen monesti pistänyt työni elämän kaikkien osa-alueieden edelle ja juuri nyt kun sitä ei sellaisenaan ole, on mieleni vallannut jonkinlainen tyhjyys.
Moni ala kärsii koronasta, mutta sydämeni särkyy kaikille meille matkailualan ammattilaisille aina lentoyhtiöiden markkinointijohtajista siihen balilaiseen taksikuskiin – we are not okay.
Tällä alustuksella haluan kuitenkin tänään palata hetkeksi muistoihin – niihin aikoihin kun sain vielä tehdä sitä työtä mistä kaikista eniten nautin. Rakastan aamuja, etenkin maailmalla. Joskus rakastan aamuja myös kotona, mutta en juuri nyt. Tässä siis kuusi parempaa aamua:
1. Aamukahvi Bondi Beachillä työkoneen äärellä
Rakastan yrittäjyyden tuomaa vapautta ja mahdollisuutta tehdä töitä milloin vaan mistä vaan. Kokeilin aiemmin täysipäiväistä diginomadin elämää ja sen kautta opin, että vaikka rakastan matkustaa ja seikkailla niin kaipaan myös sitä jotain omaa paikkaa maailmassa. Haluan myös tulevaisuudessa voida viettää satunnaisesti pari viikkoa maailman toisella puolella etätöissä – aiemmin se oli muutama kuukausi, mutta söpö koiranpentu lyhentää näiden reissujen kestoa tulevaisuudessa.
Rakastan muutenkin aamuja, etenkin kaukana kotoa. On ihana ottaa läppäri kainaloon, etsiä söpö kuppila ja hoitaa kiireelliset meilit alta pois ihastellen Bondi Beachin rantamaisemia.
Nyt on onnekas olo, että olen tänä kurjana vuonna 2020 päässyt reissaamaan ennen kuin maailman rajat sulkivat. Vietin kaksi viikkoa Australiassa ja toivottavasti pääsen tänne taas ensi syksynä ystäväni häitä viettämään.
Lue kaikki postaukseni Australiasta täältä.
2. Aamuinen taksimatka Dubain trendikkäälle avokadoleivälle
Alkuvuoden Dubain matkalla teemana oli nähdä kohteen toinen puoli – se autenttisempi vanha Dubai. Voit lukea kokemuksestani lisää täältä ja napata hyviä vinkkejä Dubain luksuksen toiselle puolelle. Olin kuitenkin jo pitkään halunnut käydä testaamassa Comptoir 102 -ravintolan aamiaisen, joka on enemmän sellainen trendikäs Instagram-aamiainen avokadoleipineen.
Nappasin aamulla taksin hotellilta ja nautin ehkä tähänastisen elämäni herkullisimman avokadoleivän ja acai bowlin juurikin täällä. Ravintola oli myös ihanasti sisustettu ja siellä oli myös pienen pieni sisustuskauppa nurkassa!
3. Veneajelu Genevessä Mamma Mian tahtiin bloggaajaryhmän kanssa
Meidän Geneven bloggaajakoulutusmatka Geneva SMILE, jonka houstasimme Saran kanssa viime vuoden syksynä on edelleen yksi parhaista reissuista ikinä. Tarkoituksena oli jatkaa vastaavien koulutusten järjestämistä, mutta korona päätti tästäkin toisin. Toivottavasti pääsemme kuitenkin tekemään näitä vielä lisää!
Saimme suunnitella matkan ohjelman itse Geneven Tourism Boardin avulla ja yhtenä aamuna meillä olikin varattuna veneajelu. Aurinko paistoi ja helli meitä lämmöllään, Mamma Mia soi taustalla ja tanssimme veneen kannella koko aamun. Osa kävi jopa uimassa, vaikka syksy oli tehnyt jo vedestä hieman viileämpää.
Tämä oli sellainen täydellinen elämän makuinen hetki matkalla, jota varjosti kovin kivulias sydänsuru.
Voit lukea reissusta ja bloggaajakoulutuksesta lisää täältä.
4. Aamu Finnairin Business-luokassa työmatkalla jossain Hongkongin yläpuolella
Rakastan myös aamuja lentokoneessa, ne on sellaisia täydellisiä omia hetkiä. Yksi elämäni unohtumattomimmista työmatkoistani on ollut Finnairin työmatka Hongkongiin. Opiskelin Hongkongissa matkailua ja ilmailua samassa rakennuksessa kuin Hotel Icon. Ihailin hotellia ja haaveilin, että jonain päivänä voisin palata kaupunkiin ja majoittua siellä – en osannut edes silloin vielä haaveilla, että tämä toteutuisi blogiin liittyvän työmatkan kautta.
Heräsin aamulla Finnairin Business-luokasta ja nautin herkullisen aamiaisen ihastellen alla heräävää Hongkongia, johon palaaminen on aina yhtä nostalgista.
Lue postauksiani Hongkongista täältä.
5. Ystävien kanssa viettämässä viikonloppua Villa Nagussa
On mulla välillä Suomessakin hauskaa, ei huolta! Yksi viime vuoden parhaimmista muistoista oli viikonloppu Kathrinin ja Ruotsista vierailleen ystäväni Ranian kanssa Nauvon upeassa Villa Nagussa. Voit lukea arvostelun majoituksestamme täältä.
Juuri nyt kaipaisinkin itseasiassa tällaista viikonloppua, joten ehkäpä sellainen pitäisi toteuttaa! Ikävöin myös kovasti turhankin montaa rakasta ihmistä Ruotsista <3
6. Hotelliaamiaisella Macaossa
Macao on jäänyt mulle ja Anna-Katrille jotenkin muistoihin sellaisena ihan täydellisenä reissuna. Toivottavasti voisimme palata Macaoon tämän oudon vuoden jälkeen, koska koimme siellä jotain sellaista lapsenomaista reissuriemua mitä ei sanat riitä kertomaan.
Macao on tunnin lauttamatkan päässä Hongkongista ja tunnettu ehkä enimmäkseen casino-maailmastaan, mutta siellä on niin paljon muutakin nähtävää ja koettavaa!
Mitä teille kuuluu? <3
Koira on elävä olento, eikä mikään korona-ajan tylsyysviihdyke! En suoraan sanottuna ymmärrä ajatusta siitä, että odotat koronan laantuvan jotta pääset taas ylikuluttamaan matkailua? En vaan yksinkertaisesti ymmärrä kuinka tuolla ajatusmaailmalla otit vastuun elävästä olennosta, jota ei voi noin vain tuupata sivuun, sitten kun voi taas matkustaa. Itsekästä. Todella älä jätä terapiaa jotta saat hieman näkökulmia sieltä.
En lähtenyt terapiaan hakemaan näkökulmia lemmikin omistamiselle, mutta toivon että miettisit kahdesti ennen kuin kommentoit noin vihaisesta mielentilasta tuntemattomalle ihmiselle. Koira ei tietenkään ole korona-ajan tylsyysviihdyke ja ihan yhtä isossa osassa elämääni myös kun korona on tavalla tai toisella ohi. Vaikka kaipaan matkailua, en koiran omistajana tuuppaa koiraa sivuun ja matkusta kuten ennen.