Vaeltamassa Sveitsin vuorilla: Göscheneralp

*Kaupallinen yhteistyö: Switzerland Tourism

Viimeiseen Sveitsin päivän ohjelmaan kuului vaellus  Göscheneralpilla, lähellä Andermattia. Aikataulu oli hieman tiukka, sillä vaellukselta piti lähteä suoraan viidellä junalla kohti Zürichin lentokenttää. Lähdimme vaeltamaan kahdestaan ilman opasta keskelle sumua ja kaatosadetta, mutta kuin ihmeen kaupalla ehdimme vielä iltalennolla kohti Helsinkiä.

Vaellus  Göscheneralpilla järven ympäri pitäisi olla kahdeksan kilometriä ja sen kestoksi reippaalle vaeltamiselle on varattu 3 tuntia 10 minuuttia. En vieläkään oikeastaan tiedä eksyimmekö reitiltä, mutta vaellus kesti yli viisi tuntia ja sen pituus oli lopulta lähemmäs 15 kilometriä ylös ja alas vuoren rinteitä.

Jos olisin tiennyt mihin olin ryhtymässä, olisin varmasti peruuttanut tämän vaelluksen – mutta lopulta olin varsin onnellinen että en tiennyt. Selvisin 15 kilometrin vuorikiipeilystä kaatosateessa ilman kunnon vaelluskenkiä ja juuri nyt haluan tehdä tämän kaiken uudelleen. Odotan jo, että voin palata näille samoille vuorille saman haasteen ääreen.

Gasellin lailla loikkiva Sara sai toki hieman odotella kun kömmin hänen perässään tiukkoja ylämäkinousuja kuin kömpelö shetlanninponi, mutta Saran tsemppi auttoi jatkamaan kun tuntui ettei jalat enää kanna – thank you for being awesome <3 

Göscheneralp -sola on lyhyen ajomatkan päässä Andermattista.  Sveitsin Alppien keskellä 1450 metrin korkeudessa sijaitseva Andermatt on nykyisin enimmäkseen tunnettu hiihtokeskuksena talvisin, mutta vielä vuosia sitten alue kuului lähinnä Sveitsin armeijalle. Andermattin suosio kasvaa varmasti seuraavina vuosina, sillä samanlaisia postikorttimaisemia näin jylhillä vuorilla ei ihan joka paikasta löydy. Toistaiseksi etenkin näin lumisen kauden ulkopuolella, täällä voi todella nauttia rauhasta.

Hieman yli kahden kilometrin korkeuteen nouseva Göscheneralpin vaellusreitti oli erittäin rauhallinen ja vastaamme tuli viiden tunnin aikana yksi vuohifarmari ja varmaan lähemmäs sata vuohea. Maisemat järven ympärillä vetävät hiljaiseksi säällä kuin säällä, vaikka alkuvaelluksesta emme eteenpäin juuri nähneetkään.

Mystinen sää teki kokemuksesta seikkailun.

Puolivälissä matkaa aloimme huolestua paluulennosta Helsinkiin, sillä määränpää ei häämöttänyt lähimaillakaan – liukkaalla kalliolla on kuitenkin turha kiirehtiä. Jollain ihmeen konstilla kuitenkin ehdimme junaan, jossa törmäsimme onneksemme tuttuihin jotka olivat myös matkalla lentokentällä.

Perillä ajattelin että en missään nimessä halua tehdä tätä vaellusta uudelleen, mutta jo pari tuntia myöhemmin huomasin mieleni jo haaveilevan uudesta vaelluksesta – juurikin täällä Göscheneralpin jylhien solien seassa. Itsensä haastaminen vie aina eteenpäin ja harva asia haastaa yhtä paljoa kuin karu luonto vuorineen. Saatoin kerran tämän vaelluksen aikana lentää hännälleni, mutta emme onneksi kumpikaan teloneet itseämme sen pahemmin haasteista huolimatta.

Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut viihtyväni näin hyvin vuorilla tai nauttivani vaeltamisesta, but we all change. Ranta-ja kaupunki-ihmisestä on kuoriutunut villi seikkailija, jonka sielu ja mieli suorastaan huutaa takaisin vuorille. Ehkä joskus vielä kutsun tällaista maisemaa kodiksi, ken tietää.

Täällä vuorilla olen onnellisempi kuin monessa muussa paikassa.

It's here on the mountains I come to life.