Vaihto-opiskelemassa: viimeisiä päiviä Hongkongissa
"The thing I'd miss the most is the sense of possibility that is always in the air in Hong Kong, that crackle of electricity that reminds you something, anything, is just about to happen." - Paul Kay, editor Time Out Hong Kong
Enää 12 päivää tätä kaunista ja kiireistä suurkaupunkia kunnes palaan ainakin hetkeksi Suomeen kasaamaan uutta matkakassaa. On outoa miten lähellä paluu alkaa olla, vaikka tavallaan elämä Hongkongin ulkopuolella tuntuu todella kaukaiselta. Olen tottunut lukemaan kylttejä kiinaksi, matkustamaan Star Ferryllä Victoria Harborissa, syömään puikoilla nuudelisoppaa tai dumplingseja sekä viettämään kaiken aikani ihan eri ihmisten kanssa kuin koskaan ennen. Onneksi edes syömäpuikot ja muutama näistä ihmisistä löytyy myöhemmin Helsingistä, jos ikävä Aasiaa kohtaa kasvaa liian suureksi.
Välillä olen kaivannut Eurooppaan enemmän tai vähemmän, enemmän etenkin maatessani sairaalassa ruokamyrkytykseni kera, mutta suurimman osan ajasta edelleen tuijotan ympärilleni ja pohdin kuinka onnekas olen, että saan elää täällä juuri tällaista elämää. Nyt pitäisi osata ottaa kaikki ilo irti viimeisistä päivistä niin hongkongilaisittain kuin vaan on mahdollista. Tämän päivän aloitinkin Milk Teallä ja lounaaksi vetelin niitä dumplingseja. Vielä olisi paljon nähtävää ja koettavaa, mutta samalla pitäisi käydä hyvästelemässä omat suosikkipaikkansa, kuten Lamma Island ja Hung Hom Promenade.
Eilisen vietin hyvässä seurassa Shangri La:ssa ja pääsin myös pitkästä aikaa esiintymän hauskan pienen paikallisen bändini kanssa. Mikrofoni käteen, What a Feeling soimaan ja koko yleisö mukaan maailman kauneimmassa satamassa, komeassa seurassa. Hetki, jota jään kaipaamaan hyvin pian ja hyvin paljon. Tämä kaupunki on saanut mut hieman sekaisin ja huolestutan paikallisia hymyilemällä kuin hullu ympäri kaupunkia.
Kuten otsikko kuitenkin sanoo, this is not the end. Näihin päiviin mahtuu vielä monta pientä seikkailun täyteistä päivää ja toki muutama tenttikin pitäisi vielä läpäistä ennen kuin hyppään niiden vanhojen tuttujen sinivalkoisten siipien kyytiin kohti toivottavasti jo vähän lämpimämpää Pohjolaa.