Viime vuodesta ei varmaan enää tarvitse edes puhua – kaikki me jo tiedämme millainen 2020 oli, not the best one in the books. Matkabloggaajan ammatti oli melkoisessa murroksessa ja matkalla kadotin myös itseni.
Tulevaisuuden suunnitelmat ja urahaaveet muuttuivat epävarmoiksi jo vuotta aiemmin Balilla sairastuttuani tuntemattomaan virukseen melko vakavasti (covid-19, was it you?) . Kokemus paikallisella teho-osastolla sai pelkäämään matkustamista, etenkin yksin kaukomailla. Yksin kaukomailla matkustaminen oli kuitenkin tähän saakka ollut elämäni ja urani kulmakivi. Kävin terapeutin vastaanotolla itkemässä; mitä tehdä kun se kaikki mitä rakastin muuttuu pahimmaksi peloksi ja luo pelkkää ahdistusta?
Tarkoitukseni oli myös aloittaa vuosi sitten maisteriopinnot Briteissä Master of Science in Responsible Tourism Management -ohjelmassa, josta olin juurikin tuolla Balin matkalla niin kovasti innostunut.
Muistan istuneeni lentokoneessa lukemassa maisteriopintojen ensimmäisiä tutkimusartikkeleita vastuullisesta matkailusta ja suorastaan ahmineeni artikkelit lyhyellä Tukholman lennolla toivoen, että emme ihan vielä laskeutuisi. Ja jopa odottaen paluulentoa, jotta pääsisin lukemaan lisää.
Mikään ei kuitenkaan lopulta innostanut kuten ennen. Kuka minä olisin tutkimaan mm. Gambian köyhempien yhteisöjen mahdollisuuksia turismin keinoin jos en uskaltaisi Gambiaan matkustaa?
Mitäs minä nyt tekisin?
Sairastuminen johti mutkien kautta suureen elämäntapamuutokseen ja lopulta tosi tv:ssä laihduttamiseen, josta tuntui löytyvän uusi suunta elämälle. Olen toki aina ollut intohimoisen kiinnostunut ravinnosta ja niin olen edelleenkin. Hetken kuitenkin ajattelin, että ehkä matkailualan sijaan tulevaisuuden urani ja kutsumukseni olikin ravintovalmennuksen parissa.
Opiskelinkin viime kevään ajan ravintovalmentajaksi innostuneena uuden aiheen äärellä. Alun innostuksen jälkeen kiinnostus hiljalleen lopahti. Mitä enemmän opin ravinnosta sitä enemmän hämmennyin ristiriitaisesta ravintotieteestä. Pikkuhiljaa myös huomasin, että ravintotiede on niin ristiriitaista ja hankalasti ymmärrettävää, että en tulisi siitä ravintovalmentajana tarpeeksi tietämään jos vaan satuin sitä yhtään kyseenalaistamaan. Toki näistä opinnoista oli hyötyä omaan elämään ja terveelliseen ruokavalioon, mutta lopulta siihen syventyminen sellaisella suolinukkatasolla ei kiinnostanut.
Täytyypä myös todeta, että erityisesti viimeisen vuoden tai kahden aikana on turhauttanut tapani innostua uusista asioista, joka on lopahtanut aina yhtä lyhyeen. Mitä jos tämäkin on taas vaan hetken hurahdus?
Korona-kevään jälkeen minulla oli pitkästä aikaa kokous asiakkaan kanssa matkatoimistossa. Heti sisään astuessa tuntui kuin olisin tullut kotiin. Matkailuala on se ala, jolla haluan työskennellä jatkossakin.
Minulle työssä merkityksellisyys on tärkeässä roolissa. Matkailu on antanut minulle niin paljon. Olen saanut nähdä maailmaa, majoittua upeissa hotelleissa ja lentää ykkösluokassa samppanjalasi kourassa – it’s been fabulous, but that’s not what I’m in it for. Merkityksellisyys ei löydy minulle eksoottisten matkakohteiden mainostamisesta, vaan jostain suuremmasta ja tärkeämmästä.
Olen intohimoisen kiinnostunut matkailun positiivisista ja negatiivisista vaikutuksista niin ilmastoon, eläimiin kuin ihmisiinkin. Tämän kiinnostuksen vahvisti juurikin tuo matkani Balille ja majoittuminen paikallisen perheen luona, jonka pieni elanto tuli turismista, mutta oli suurten matkatoimistojen ja resorttien kautta uhattuna.
Kävin kurkkaamassa aiemmin perustamaani @responsibletourism Instagram -tiliä ja inpsiroiduin uudelleen ja tuntui kuin olisin slowly coming home to myself (kuten tämä Finglishinkin määrä tässä postauksessa kertoo haha). Haluankin tämän tilin sellaiseksi intohimoprojektiksi tälle vuodelle, josta ei tarvitse ottaa paineita, mutta joka auttaa paneutumaan aiheen pariin ja opettamaan muitakin. Kun matkailu taas elpyy, ehkä me voimme olla edes vähän parempia matkailijoita.
Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakin tiedän sen olevan matkailualan parissa tavalla tai toisella. Vaikka blogissa tulen jatkossakin puhumaan myös muista aiheista aina herkullisista resepteistä yrittäjän elämään. Kun puhun täällä vastuullisesta matkailusta, en puhu suoraan blogini tulevaisuudesta vaan omasta kokonaisvaltaisesta ammatistani tulevaisuudessa myös opettajana ja konsulttina. Vastuullinen matkailu ei minulle tarkoita sitä, että reissaan tästä lähtien vain rinkka selässä ja menen lentolakkoon, vaan huomattavasti laajempaa kokonaisuutta.
Mitä tuohon yrittäjän elämään tulee ainakin tänä vuonna niin toivottavasti joitain projekteja myös matkailun parissa, sitä omaa nettikurssia ja valokuvausta sekä vaikuttajamarkkinointia!
Olen pitkään seurannut blogiasi ja hauska kuulla että kaikesta huolimatta matkailuala on se mikä edelleen kiinnostaa sinua eniten! <3 Monella meillä monella tämän alan työntekijällä on varmasti tilanteesta johtuen etsittävä ja keksittävä nyt jotain muuta, ja löydettävä se jokin toinen kiinnostava juttu. Hyvä pointti tuo, että ehkä pandemia tekee meistä tulevaisuudessa hieman parempia ja vastuullisempia matkailijoita eli ehkä tästä loppujen lopuksi seuraa jotain hyvääkin. Toivottavaan, että tänä vuonna päästäisiin jo enemmän matkustelemaan.
Tämän alan parissa on tultu tehtyä erilaisia töitä niin monta vuotta, että se jotenkin tuntuu kodilta <3 Tämä mennyt vuosi on ollut hurja matkailualalle ja varmasti myös edessä oleva tuo vielä monia haasteita, mutta toivottavasti olemme jo matkalla kohti parempaa! <3