Elämää työttömänä matkabloggaajana

Paluulento Berliinistä oli melko tyhjä. Takanani istuvilla kolmella kiinalaisella matkustajalla oli kaikilla kasvoilla maskit ja kumihanskat. Yhdellä itävaltalaisella matkustajalla oli uimalasit. Edessäni istuvalla matkustajalla business-luokassa oli kumihanskojen sijaan muovipussit kumilenkillä käsissä. Palasin maaliskuun puolivälissä kotiin Berliinistä ja vaikka tunnelma maailman lentokentillä oli jo erikoinen, en osannut arvata lennon olevan viimeinen pitkään aikaan.

Lähdin Berliiniin maailman suurimmille vuosittaisille matkamessuille ITB Berliiniin, joka tämän koronavirustilanteen vuoksi oli peruutettu. Tässä vaiheessa koin kuitenkin vielä, että olisi ihan ok matkustaa Berliiniin tapaamaan ainakin ystäviäni ja vaikka se ei välttämättä näin jälkikäteen ajateltuna enää ollutkaan järkevää, olen silti kiitollinen että sain nähdä monia rakkaita ystäviäni joita en taida nyt pitkään aikaan voida nähdä. Monia näistä ystävistä piti nähdä kesän aikana uudelleen niin Portugalissa, Ruotsissa, Sveitsissä kuin Itävallassakin.

Maailma kuitenkin muuttui ja tämä blogikin hiljeni kaiken muun kaaoksen seassa. Ensimmäiset pari viikkoa meni ahdistuksen vallassa yksin kotona pohtien, että miten ihmeessä tästäkin selvitään – etenkin kun vasta tasan vuosi sitten sairastin jonkun vastaavanlaisen virustaudin teho-osastolla Balilla. Kaikki tuntui epäreilulta.

Kummasti sitä kuitenkin ihminen tottuu ja oppii katsomaan asioita uudelta kulmalta. Paniikin, pakokauhun ja kaukokaipuun sijaan olen keskittynyt siihen valtavaan kiitollisuuteen mitä kuitenkin päälimmäisenä tunnen. Vaikka asun yksin 23 neliön yksiössä, niin olen varsin kiitollinen katosta pään päällä ja tästä Katajanokan sijainnista aivan meren äärellä. Mahdollisuus kävellä meren rantaan päivittäin on pitänyt minut järjissään. Olen pysähtynyt nauttimaan niistä kaikista asioista, jotka on helppo ottaa itsestäänselvyytenä – aina tästä hetkestä niihin kaikkiin matkamuistoihin mistä koko mennyt elämäni täyttyy. Olen jo tänä hämmentävänä vuonna 2020 päässyt matkustamaan Australiaan, Dubaihin ja sinne Berliiniin.

Maailma ja matkailu kyllä palautuu, vaikka kukaan ei nyt voi sanoa miten, milloin ja millä tavalla. Moni meistä on varmasti miettinyt matkailun kestävyyttä jo pitkään niin luonnon kuin oman terveydenkin kannalta – ainakin itse olen. Olen ajatellut, että olen saanut tarpeekseni viikoista jolloin olen saattanut työn vuoksi matkustaa kolmeenkin maanosaan viikossa. Olen halunnut hidastaa, mutta enpä olisi arvannut että se toteutuu näin.

Maailma ja matkailu kyllä palautuu, vaikka kukaan ei nyt voi sanoa miten, milloin ja millä tavalla.

veera bianca

Vaikka kaipaankin matkalaukun pyörien ääntä lentokentän lattialla, aamukahvia pilvien yläpuolella ja suuria seikkailuja, eivät ne juuri nyt tunnu tärkeiltä. Kaiken tämän seurauksena menetin toki koko elinkeinoni, joka on viime vuodet perustunut lähes täysin yhteistyömatkoihin ja matkakohteiden sekä lentoyhtiöiden erilaisiin markkinointikonsultaatiotehtäviin.

Kaikista vaikeinta tässä on kuitenkin se, että tämän maan rajojen toisella puolella on niin monta rakasta ihmistä enkä tiedä koska saan halata monia heistä seuraavaksi. Suosittelen erityisesti lukemaan bloggaajakollegani Joonaksen hieman sydäntäsärkevänkin kirjoituksen hänen etäsuhteesta hollantilaiseen poikaystäväänsä: ‘Räntäinen rakkauspäiväkirja – seksittömyys ja kosketuksen kaipuu’.

Kaikesta löytyy kuitenkin aina jotain hyvää ja pääpiirteittäin voinkin täällä yksin kotona varsin hyvin! Vaikka matkabloggaajan työ onkin tauolla, on sen tilalle tullut muutamia valokuvauskeikkoja ja muunlaisia blogiyhteistöitä. Olenkin jo pitkään puhunut enemmän ja enemmän muistakin aiheista, joista tärkeimpänä on oma hyvinvointi ja sitä kautta ravinnon tärkeys. Minulle tämä hetki on kaiketi luonnollinen siirtymä uudenlaisiin aluevaltauksiin.

Olen myös vihdoin alkanut työstämään e-kirjaa ja kurssia Instagramin ja bloggaamisen saralla sekä tarjoamaan valmennuspaketteja bloggaamisesta kiinnostuneille. Työstämme myös Olympuksen kanssa webinaaria valokuvauksesta ja olen tehnyt matkailukouluille muutamat luennot zoomissa. Ja olenhan minä myös aloittanut ravintovalmentajan opinnot, koska toivon joskus tulevaisuudessa voivani auttaa myös muita oman painonsa kanssa kamppailevia. Otan tämän ajan etsimällä oman työurani syvintä merkitystä ja jollain tapaa jopa nautin mahdollisuudesta hidastaa.

Kyllä tämä vielä tästä. Muistetaan vielä pysyä kotona ja noudattaa hallituksen ohjeita – kohta kaikki palaa taas normaaliksi, mutta on meidän tehtävä miettiä mikä kaikki normaalista elämästä on palaamisen arvoista.

Much love <3

xxx