Kun matkasairaus ei paranekaan

13 heinäkuun, 2019

Jouduin sairaalaan Indonesiassa tämän vuoden maaliskuussa, koska pelkäsin saaneeni veritulpan keuhkoihin. Sairaalassa epäily siirtyi veritulppaan sydämessä, sitä ennen oltiin jo diagnosoitu keuhkokuume ja lopuksi perikardiitti sekä perimyokardiitti. Viikkoa myöhemmin pääsin lentämään takaisin Suomeen, jossa mikään aikaisempi diagnoosi ei täsmännyt laboratorio-, ultra- tai röntgen-tuloksiin. Oliko minulla bakteeri keuhkoissa? Virus sydämessä? Onko ne siellä edelleen?

Ehkä kyllä mahdollisesti – kuka tietää.

Se mikä on nyt kuukausi myöhemmin selvää on edelleen koholla olevat tulehdusarvot sekä päivittäinen kipu rinnassa. Olen käynyt lähes viikottain lääkärillä sydämen ultraäänessä ja laboratoriotutkimuksissa ja sama jatkuu edelleen. Sairaus on mahdollisesti vain tavallista ärhäkämpi virustauti, jonka kanssa taistelu viekin huomattavasti odotettua pidempään. Jatkuva epäselvyys ja lääkärien eriävät mielipiteet kuitenkin pelottavat ja ahdistavat.

Kipua lukuunottamatta voin kuitenkin ihan normaalisti, enkä koe muuten olevani sairas. Edelleen jatkuvat oireet ovat kuitenkin pakottaneet perumaan useampia reissuja tältä vuodelta ja vietänkin koko kesän kotona Helsingissä. Syyskuun reissukalenterissa olisi matkat Vietnamiin, Jamaicalle, Geneveen sekä Britteihin. Syyskuuhun on vielä aikaa, mutta peruin tällä viikolla vuosittaisen Vietnamin matkani. Komplikaation riski kaukolennolla ja pelko siitä että jotain menee pieleen maailman toisella puolella pitää jalat tiukasti Euroopassa kunnes oireet toivottavasti joskus loppuvat.

Matkustustahdin hidastaminen ei sinällään haittaa, vaan voi olla moneltakin kannalta katsottuna tärkeää. Ehkä tulen jossain vaiheessa kirjoittamaan taas myös muista aiheista, ihan tästä omasta elämästä Helsingissä – täällä kaikki on ihan hyvin epätietoisuudesta huolimatta.

Koen, että en ole viime aikoina osannut avata ajatuksiani blogissa tai Instagramissa, vaan olen jollain tavalla vetäytynyt omaan kuoreeni. Keskityn tällä hetkellä 100% terveyteeni, mutta teen sen vain itselleni itseni takia, enkä toistaiseksi mitenkään julkisesti sosiaalisessa mediassa.

Kun ei tiedä varmakseen mistä on kysymys, on pakko yrittää parhaansa mukaan pitää itsestään huolta.

Uskon kaikissa vaikeuksissa asuvan jonkun tärkeämmän merkityksen, jonkun oppitunnin ja muutoksen. Koen olevani tämän muutoksen keskellä ja juuri näinä hetkinä en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi.

En koskaan kadu sitä, että lähdin tälle maaliskuiselle matkalle. Moni lähtee Balille etsimään itseään, mutta kolme viikkoani saarella oli jokaisella mahdollisella tavalla mullistavampi mihin olisin koskaan ollut valmis.

Maaliskuun jälkeen kaikki on ollut toisin.

SHARE THIS STORY
COMMENTS
EXPAND

Toi on tosi kamalaa jos reissusta sairastuu vakavasti. Itse olin viime reissulla kertaa ensiavussa sydämen takia. Ja se on hiton pelottavaa olla sairaana vieraassa maassa.

Tsemppiä ja toivottavasti paranet pian ja lääkärit löytävät syyn sairauteen!

Look at an gripping acrid pith representing your team. veerabianca.com
http://bit.ly/2NLYHH1

Tsemppiä! Saman homman sairastaneena yli vuosi sitten voin kertoa et valitettavasti ainaki mulla on edelleen oireet jäljellä. Ja just tuo sama fiilis et mitä jos samanlaista tulee uudelleen reissussa on vieny mun matkailuinnon lähes nollaan 😕. Toivotaan että sulla ei kestä näin kauaa!!!

Kiitos, mun oli pakko laittaa sulle meili <3 Ikävä kuulla että sulla sama kohtalo! 🙁

Ite ootan peruutusaikaa mahalaukun tähystykseen..

Tsemppiä, kuienkin, epävarmuus on hirveää, ku ei tiijä mikä on..

ADD A COMMENT