Kuten viimeisimmässä postauksessa kerroin, vietän tämän kesän enimmäkseen Suomessa terveyteni vuoksi. Lähimatkailu kuitenkin sallitaan ja vietin hieman yli viikon omalla lomalla Kööpenhaminassa ja Tukholmassa pari viikkoa sitten. Matka oli puoliksi lomailua ystävien kanssa ja puoliksi blogiin liittyviä työpalavereita. Päätin jättää tällä matkalla kameran kotiin ja olla taltioimatta oikeastaan yhtään mitään muutamaa stooria ihmeellisempää sosiaaliseen mediaan. Puhelimen kamerarullalle tarttui kuitenkin muutamia hetkiä matkan varrelta ja vaikka ne laadulta ovatkin vaan nopeita räpsyjä, ajattelin että ne voisi olla hauska katselmus kulissien taakse reissuelämästä. Viikko Tukholmassa ja Kööpenhaminassa oli ikimuistoinen matka ja niin monella tärkeä vain minulle itselleni.
Keräsin parhaat vinkkini Kööpenhaminaan Wowanders -mobiilioppaaseen, jonka voit tsekata tästä.
Reissuni starttasi aamulennolla Finnairin siivin Kööpenhaminaan valtavalla kahvikupilla ja uusilla koulukirjoilla. Maisteriopintoni starttaavat syyskuussa, mutta saimme jo etukäteen kesäksi opiskeltavaa materiaalia liittyen vastuullisen matkailun historiaan ja perusteisiin – uppouduin koulukirjoihin niin, että olisin toivonut lennon kestävän pidempään.
En ollut käynyt Kööpenhaminassa kymmeneen vuoteen, joten oli korkea aikakin. Nappasin lentokentältä taksin ensimmäiseen tapaamiseen Visit Californiaa edustavan PR-firman konttorille pohtimaan tulevia reissuja myöhemmälle tätä vuotta tai ensi keväälle.
Kokouksen jälkeen suuntasin lounaalle islantilaisen ystäväni co-working -tilaan trendikkäälle Meatpacking Districtille ja jäin sinne muutamaksi tunniksi vastailemaan meileihin ennen kuin Vietnamissa tapaamani Marianne pääsisi töistä ja voisimme nauttia illallisen hänen kotinsa kattoterassilla.
Majoituin Kööpenhaminassa ihanassa Airbnb -kämpässä hieman keskustan ulkopuolella. Jos ei pieni bussi- tai pyörämatka haittaa, suosittelen tätä ihanaa kotia lämmöllä. Myöhäiset illat vietinkin kämpässä uppoutumassa milloin mihinkin dokkariin massaturismista koulukirjoista innostuneena like the nerd that I now am.
Viikonlopun Köpiksessä vietin rehellisesti lomaillen – lomaillen myös lomailuun kuuluvasta sightseeingistä ja istuskelin cappuccinolla milloin minkäkin kadun kulmassa ihmettelemässä elämää ja tapasin ystäviäni. Sunnuntaina hyppäsin junaan ja matkustin puolisen tuntia Kööpenhaminaa kauemmas jossa asuu ystäväni Karen, jonka tunnen Icelandairin reissujen kautta. Karenin koti oli kuin täydellinen kesämökki ja kävimmekin uimassa turkoosin kirkkaassa meressä hänen kahden labradorinnoutajan kanssa.
Alkuviikosta minulla oli vielä kokous Tourism Irelandin PR-edustajan ja lounas Sveitsissä tapaamani ystävän Lindan kanssa. Täältä matkani jatkui junalla Malmön kautta Tukholmaan.
En ollut nähnyt Malmössä asuvaa ystävääni Elisabethia kymmeneen vuoteen. Tapasimme aikanaan Intiassa kun istuimme sattumalta samaan taksiin matkalla jonkinlaisiin bileisiin – taksi oli niin täynnä, että Elisabeth istui syliini ja näin meistä tuli ystäviä ja olemme pitäneet Instagramissa yhteyttä viime vuosina paljonkin. Tämä reissu Köpikseen ja Stokikseen oli täydellinen muistutus matkailun parhaasta puolesta, eli kaikista niistä ihmisistä joita matkan varrella tapaa.
Juna on täydellinen tapa matkustaa Kööpenhaminasta Tukholmaan – nopein juna vie viitisen tuntia. Ykkösluokan lippu jonka itse ostin maksoi yhteen suuntaan maksoi 60 euroa ja kakkosluokka olisi ollut puolet halvempi.
Tukholmassa taas tapasinkin pelkästään ystäviä ja vietin omaa lomaa työkiireistä. Majoituin muutaman ystävän luona kaikki yöt ja nautin suosikkikaupunkini täydellisestä kesästä. Lenkkeilin aamuisin rantaviivaa pitkin ja mietin kuinka onnekas olenkaan kun saan kutsua tätä elämäkseni.
Muutama päivä Tukholmassa oli tapansa mukaan jotenkin rakkauden ja suurien tunteiden täyteinen, sateinen ja aurinkoinen – ihana, niin rakas Tukholma.
Loppuviikosta autoin ystävääni Martaa muuttamaan Lontoosta Tukholmaan – hän oli käynyt kaupungissa pari kertaa aiemmin ja todennut miesten olevan niin komeita ja korvapuustien niin maukkaita, että hänen oli pakko muuttaa – elämässä pitäisi tehdä juuri näin rohkeita päätöksiä kevyinkin perustein.
Välillä aina leikin ajatuksella Tukholmaan muuttamisesta, koska olen aina rakastunut kaupunkia erityisen paljon ja minulla on siellä niin hurja määrä kaikkein rakkaimpia ihmisiä. Toistaiseksi olen kuitenkin myös onnellinen täällä Helsingissä nyt uudessa kodissani Töölössä ja en kaipaa mitään suurta elämänmuutosta, vaan ihan tavallista elämää kotona – ainakin hetkeksi.
Päätin kuitenkin että käyn Tukholmassa useammin, koska viime vuosina olen pyörinyt siellä hyvinkin paljon kun monet työasiat vievät aina kaupunkiin. Nyt ennen tätä reissua olinkin Tukholmassa viimeksi viime vuoden lokakuussa – nyt lupasin palata viimeistään alkusyksystä nauttimaan lasillisen suosikki Chardonnaytani.
Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta tavallisesta arkisemmasta postauksesta ja katsauksesta reissuelämän kulissien taakse laajempien matkaoppaiden ja järkkärikuvien sijaan. Oli ainakin jotenkin rentouttavaa olla stressaamatta Instagram – tai blogisisällöstä matkan aikana, vaikka siitä nautinkin!
Saisiko vinkkiä noihin alussa mainitsemiisi kirjoihin? Jos siellä olisi minulla vielä jotain lukematta vastuullisesta matkailusta 🙂 Kiitos!