100 treeniä ja 20 kiloa myöhemmin – ajatuksia elämäntapamuutoksesta
Miten olla sinut oman kropan kanssa vai tuleeko seksiä harrastaessa sittenkin vetää vatsaa sisään?
Jetlagissa podcast
Istun aamukahvilla Sydneyn Bondi Beachillä auringon paahtaessa tietokoneen ruudulleni niin, että tuskin näen kirjoittaa tätä postausta. Julkaisimme tänään aamulla uuden erikoispitkän Jetlagissa podcast -jakson, jossa puhumme terveydestä ja käymme vielä syvemmin läpi omaa elämänmuutostani ja kokemustani tv:ssä. Keskustelemme niin laihduttamisesta, ruokavaliosta, treenaamisesta kuin ulkonäöstä ja seksin harrastamisestakin sekä siitä miten jatkuva matkailu vaikuttaa terveyteen. Omasta mielestäni jaksosta tekee mielenkiintoisen juuri se miten meistä jokaisella on omat ongelmamme oman kropan kanssa – toinen meistä on saanut kommentteja liiallisista kurveistaan ja toinen on kokenut kroppansa olevan lauta. We all have our issues.
Jos joku ei siis vielä tiedä, teen Jetlagissa podcastia yhdessä matkablogikollegani Anna-Katrin kanssa. Voit käydä täältä lukemassa AK:n Adalmina's Adventures -blogia, joka keskittyy sooloseikkailuun mitä eksoottisimmissa osissa maailmaa.
Voit kuunnella uuden Jetlagissa podcast -jakson 'Trendidiettejä ja kuppikokojen vertailua' täältä:
Lapsuuden ylipainosta ratsastusonnettomuuteen ja epäonnistuneisiin ihmedietteihin
Kuten jaksossakin kerron, olin jo lapsena keskivertoa pyöreämpi ja päätinkin jo koulun ensimmäisellä luokalla, että onnistun laihduttamaan itseni normaalipainoiseksi kolmanteen luokkaan mennessä. Yläasteen alussa muistan terveystarkastuksen punnituksen missä vaaka näytti tasan 70 kiloa. Sain terveydenhoitajalta puhuttelun ja vinkkejä terveelliseen syömiseen. Päädyin jopa lääkäriin, jossa testattiin mikä kumma lihotti teinityttöä näin. Labratuloksista selvisi kilpirauhasen vajaatoiminta joka on sittemmin korjaantunut normaalin rajoille oikeastaan aika itsestään.
Nyt kun näen kuvia itsestäni yläasteella tai lukiossa, huomaan olevani ihan tavallisen kokoinen keskivertoa kurvikkaampi teinityttö. Varmasti olin jollain mittareilla ylipainoinen ja ympäröivän yhteiskunnan tuoma paine onnistui luomaan minulle jo tuolloin lihavan tytön identiteetin.
Kaiken kuitenkin muutti ratsastusonnettomuus Australiassa 2008 valmistautuessani kansallisen tason kouluratsastuskilpailuihin saman vuoden joulukuussa Canberrassa. Putosin hevosen selästä eräänä lokakuisena päivänä kesken harjoitusten ja iskeydyin selkä edellä maahan niin, että osa selkärangastani murtui. Muistan ikuisesti sen hetken autossa matkalla sairaalaan kun minua sinne kuskannut naapuri kysyi ajaessaan "Are you in a lot of pain?" ja siinä kohtaa kun vastasin "not anymore", ymmärsin tilanteen itseasiassa olevan oikeasti edellisiä putoamiskertoja vakavampi.
Syksystä 2008 alkoi terveyden alamäki ihmedieeteistä ahmimishäiriöiseen käyttäytymiseen. Tähän päälle muutama sydänsuru ja hurja 60 lisäkiloa löysi tiensä jo kurvikkaaseen vartalooni vuosien varrella...
Muutos lähti lopulta rakkaudesta itseäni kohtaan
Itseinhosta on helppoa motivoitua, mutta motivaatio kestää vain hetken. Meistä varmasti monikin on elämänsä aikana päättänyt aloittaa uuden ruokavalion maanantaina viikonlopun mässäämisen ja viinin lipittämisen jälkeen siinä kerta toisensa jälkeen epäonnistuen.
Jokaista epätoivoista yritystä muuttaa omat elämäntavat on varjostanut valtava epäonnistumisen pelko sekä ahdistus siitä kuinka pitkä matka 'maaliin' on.
Nyt kun moni kysyy salaisuutta onnistuneeseen elämänmuutokseen, on lähes tylsää vastata että onnistumisen salaisuus oli tavallisen ruoan syöminen lautasmallin mukaan ja säännöllinen liikunta. BOOM! Elämäntavat ei välttämättä myöskään muutu yhdessä yössä, mutta kun kyse on koko loppuelämästä on tärkeä antaa itselleen aikaa.
Aiemmin saatoin laskeskella miten monta vuotta matkaa normaalipainoon on laihduttamalla 1-2 kiloa viikossa, mutta olen vihdoin oppinut että se ei ole kestävä lähestymistapa. Olen nyt laihtunut hieman yli 20 kiloa ja välillä painoni ei liiku viikkoihin, mutta enää se ei stressaa sillä tiedän elintapojeni olevan uusi normaalini. En koe olevani minkäänlaisella laihdutuskuurilla tai pakota itseäni urheilemaan, koska nyt kuukausien jälkeen se kaikki tulee luonnostaan. Tottakai välillä on päiviä jolloin haluan lasin viiniä tai suklaata ja sekin on ihan ok. Kaikkea kohtuudella voi kuulostaa tylsältä elämänohjeelta ainakin minun kaltaiselle seikkailusielulle, mutta kummasti se vaan on se ainut oikea ja kestävä reitti onneen.
Kun vihdoin viime kesänä hyväksyin oman terveyden tilanteeni kaikkine heikkouksineen ja sen mikä kaikki oli minut tilanteeseen tuonut, olin vihdoin oikeasti valmis muutokseen. En ollut vihainen itselleni vaan annoin itselleni anteeksi, että terveys oli jäänyt kakkoseksi elämän viedessä mennessään.
Itseinhosta on helppoa motivoitua, mutta motivaatio kestää vain hetken.
Veera bianca
Somevaikuttajien vääristyneistä opeista oikeiden ammattilaisten vastaanotolle
Yksi aihe, joka uudessa Jetlagissa podcast -jaksossamme sai veren kiehumaan oli somevaikuttajien vääristyneet terveysopit ja niiden jakaminen tieteellisenä totuutena epätoivoisesti terveyden kanssa kamppaileville seuraajille. Jokainen meistä on toki itse vastuussa itsestään ja kuluttamastaan sisällöstä, mutta nyt kun katson taaksepäin tekisi mieli halata sitä versiota minusta joka uskoi Freelee The Banana Girlin puheet täysin hedelmiin perustuvasta ruokavaliosta, jokaisen Netflix -dokumentin puheet eläintuotteiden epäterveellisyydestä tai Fitline -myyjien väittämät lisäravinteista.
Pippa Laukka oli ensimmäinen ihminen, joka sai vihdoin päähäni oikeasti taottua sen että terveys ei löydy aamuisen sellerimehulasin pohjalta vaan tasapainosta.
Ruokavalion lisäksi liikunta oli pitkään kamppailuni, sillä urheilu muistutti minua aina siitä mihin en enää pysty. Olen kahdesti viimeisen muutaman vuoden aikana ottanut itselleni Personal Trainerin ja päätynyt vain syvemmälle epätoivoon. Toinen PT vaati minulta niin paljon, että koin oloni vain epäonnistuneeksi vältellessäni salille lähtöä. Seuraava kehotti ryhtymään Fitlinen Cellreset -kidutuskuurille elämäntaparemontin alkuun.
Vihdoin viime vuoden tammikuussa löysin itselleni maailman parhaan mahdollisen personal trainerin Joni Koivuniemen Elixian Kampista. Katso Jonin Instagram tästä ja laita hänelle viestiä jos kaipaat fysioterapeuttia tai personal traineria Helsingistä/Porvoosta. Halusin personal trainerin, jolla on todella kova ammattitaito ja mielellään myös fysioterapeutin koulutus ja juuri siksi päädyin Joniin ja Elixiaan. Tiesin löytäneeni juuri oikean tyypin heti ensimmäisen treenin jälkeen, jona oltiin keskitytty pienen pieniin 10cm kyykkyihin puolapuita vasten, koska oma liikeratani ei todellisuudessa alussa antanut enempää myöden.
Treenit Jonin kanssa jatkuvat edelleen keskimäärin pari kertaa viikossa ja nyt ne onkin jo huomattavasti kovempia ja tehokkaampia, koska olemme tehneet niin kauan töitä liikeradan ja hermoston parantamisen eteen ennen sen hurjempaa treenitykitystä.
Olen vuoden aikana oppinut aidosti rakastamaan kuntosalitreeniä mitä en olisi enää koskaan uskonut tapahtuvan, but here we are. Patience. Dedication.
Terveys ei löydy aamuisen sellerimehulasin pohjalta vaan tasapainosta.
Veera bianca
Kehopositiivisuutta ja komeita miehiä makuuhuoneessa
Tarkoitukseni ei oikeastaan ollut koskaan ennen puhua seksistä internetissä, mutta olen valmis puhumaan oikeastaan mistä vaan jos voin sitä kautta inspiroida edes yhtä ihmistä.
Uusimman podcast -jaksomme lopussa keskustelemme vielä ulkonäköpaineista, kuppikoosta sekä seksuaalisesta itsevarmuudesta. Sydäntäni aina hieman särkee kun kuulen naisten kertovan ahdistuksestaan liittyen vatsamakkaroihin tai höllyviin reisiin makuuhuoneessa. Olen miettinyt, että kunpa voisin antaa edes hyppysellisen omaa itsevarmuuttani heille, koska jokaisen pitäisi voida nauttia seksistä juuri sellaisena kuin on ja juuri sellaisen kumppanin kanssa jonka kanssa se hyvältä tuntuu.
Kehopositiivisuus on itsessään käsite mitä en itse yleensä tuo esille tai ota siihen kantaa. Mutta kuten sanottu, kaikki muutos lähtee rakkaudesta itseään kohtaan. Jos olisin katsonut omaa kehoani kuten anonyymit kommentoijat internetissä, en olisi koskaan onnistunut. Jos edelleen ahdistuisin ylimääräisistä kiloista joita on vielä jäljellä, saattaisin luovuttaa. Olen hyvä tällaisena, mutta terveys tulee aina olemaan prioriteetti ja on vain fakta, että suuri ylipaino ei ole kenellekään terveellistä.
Muutenkin ulkonäkö on tässä kaikessa elämänmuutoksessa ollut toissijainen tekijä, vaikka tietysti jokaiselle meistä varmasti tärkeä. Vaikka toivon vielä tämän vuoden aikana laihtuvani useampia kiloja, en tavoittele mitään laihaa tiettyyn muottiin mahtuvaa vartaloa vaan koen oloni kotoisammaksi hieman kurvikkaammassa kehossa, kunhan olen kuitenkin terve ja jaksan urheilla ja nauttia suurista seikkailuista vielä entistä enemmän. Saatatkin yllättyä podcast -jaksossa mikä oli kehonkoostumusmittauksen mukaan minun ihannepaino!
Nyt kuitenkin aurinko paahtaa mustaan urheilutoppiini niin kuumana, että taidan lähteä rannalla nauttimaan aurinkoisesta säästä Bondi Beachillä. Kuten sanottu, tästä aiheesta paljon lisää ajatuksia yli tunnin podcast -jaksossamme, jonka voit kuunnella täältä.
Tulen kirjoittamaan tästä aiheesta jatkossa paljon lisää blogiin ja olenkin saanut teiltä jo paljon toiveita teeman suhteen! Aihetoiveita saa esittää vielä lisää niin saadaan tästä matkabloggaajasta irti näitäkin asioita! :)