Goulburn – Somewhere over the rainbow
"Hostperheesi on valitettavasti peruuttanut. Sydneyn sijaan sinut on sijoitettu maaseudulle pieneen kaupunkiin väliaikaiseen perheeseen kahdeksi viikoksi, jonka aikana etsimme sinulle sopivan hostperheen." Tällaista puhelua en olisi toivonut 18-vuotiaana lähdössä vaihto-opiskelemaan unelmien kohteeseen kahden parikymppisen surffarihostveljen kaveriksi. Maaseudulle? Minäkö? Juu kiitos en lähde. En vaan lähde. Jään Suomeen. Tai no näin ajattelin tuolloin 11 vuotta sitten. Lähtöpäivänäkään kesällä 2006 olin päättänyt olla lähtemättä. Soitto tädiltäni, joka seikkaili nuorena pidemmän aikaa Israelissa toimi kuitenkin motivaationa – pääsehän sieltä aina takaisin.
Vielä 11 vuotta myöhemmin palaan yhä juuri tuon 'väliaikaisen' hostperheeni luokse sinne maalle johon en olisi tahtonut edes lähteä. Sain viettää vaihto-oppilasvuoteni hevostilalla eukalyptusmetsässä rescue-koiria rapsuttaen maailman ihanimman perheen luona. Goulburnista tuli välittömästi koti ja siltä se tuntuu vielä monien vuosien jälkeen. 2006 vaihto-oppilasvuoteni jälkeen olen palanut kotiin Goulburniin jo viidesti.
Vaihto-opiskeluaikoina koulussa käynti jäi vähän turhankin vähälle, sillä viihdyin kotona niin hyvin. Oma vaihtarivuoteni ei siis sisältänyt high-school-bailuja ja vaihtariretkiä ympäri maata – viihdyin kotona eläinten kanssa niin hyvin että en kokenut ehkä sitä kaikista perinteisintä vaihtarivuotta ikinä.
Australian perheeseeni kuuluu hostäiti Lahnee, hostisä Keith ja hostveli Hayden, joista viimeisin ei tosin asu enää kotona vaan tunnin ajomatkan päässä Canberrassa. Lisäksi naapurin perheestä tuli kuin oma perhe minulle. Karvaisiin perheenjäseniin kuuluu tällä hetkellä 5 hevosta (aiemmin melkein 30), 9 koiraa, muutama kissa, kanoja, ankkoja ja milloin mitäkin. Hassua on se, että vielä 11 vuodenkin jälkeen niin suuri osa koirista ja muista eläimistä on edelleen elossa – vanhin koira on lähes 20 vuotias. Jostain syystä täällä eläimet elävät todella paljon tavallista pidempään.
Tällä vierailullani huomasin tosin osan koirista ja hevosista olevan jo niin vanhoja, että tuntui kuin olisin sanonut niille hyvästit. Koirat Angelina ja Coolie ovat minulle kuin ystäviä ja sattuu sydämeen ajatella että emme ehkä enää tapaa.
Elämä Australian maaseudulla tuntuu lähes epätodelliselta – lähes villinä elävät hevoset, kengurut takapihalla ja miehet stetsoneissaan on kuin toiselta vuosisadalta tai jostakin lännen elokuvasta. Nykyään kun tuolla käy vain vierailemassa tuo kaikki tuntuu niin ihmeelliseltä. Goulburnissa jopa McDonaldsin drive-iniin voi ratsastaa hevosen selässä. Asuessani Goulburnissa ja vielä ennen ratsastusonnettomuuttani, minulla oli tapana hakea vierailevat ystäväni juna-asemalta hevosen selässä ja ratsastaa kotiin!
Goulburn on elämäni somewhere over the rainbow. Silloin kun pystyin vielä ratsastamaan, kävelimme usein maastossa Leo-nimisen valkean arabianhevoseni kanssa kuunnellen tätä biisiä repeatillä. Somewhere over the rainbow, way up high. There is a land that I heard of once in a lullaby.
Viikko kotona Goulburnissa oli aivan liian lyhyt, but oh boy was it good to be home!