Kun koira hyökkää – selviytymisvinkit ja oma tarinani

Ennen sitä kesäistä iltapäivää olen koko elämäni ollut jopa liian peloton koirien kanssa. En ole koskaan osannut pelätä eläintä, en edes raivotautista taistelukoiraa intialaisella koiratarhalla. Olen aina olettanut että minulla on jo niin monen vuoden kokemus vaikeistakin eläimistä että ei ole syytäkään pelätä. Jos joskus kävisi jotain, tietäisin miten toimia tilanteessa. En pelännyt Aasian matkoilla keskellä yötä eksyessäni uhkaavasti käyttäytyvän kulkukoiralauman sekaan. Enkä pelännyt kun naapurini pihalla Australiassa iso labradorinnoutaja kaatoi minut maahan kuvitellessaan minun olevan tunkeilija. Enkä pelännyt juosta pienen lapsen ja ison agressiivisen berhandilaisen väliin lapsen äidin huutaessa apua hädissään ollessani vasta teini-ikäinen.

Nyt pelkään. 

Kun neurologisesti sairas koira hyökkää kotona

Luokseni muutti romanialainen rescue-koira, joka oli purrut lasta ja kaipasi siksi uutta lapsetonta kotia itselleen. En tuolloin tiennyt miten vakava tuo aiempi tilanne oli ollut ja miten se oli lauennut. Dogo Argentino -mixini oli muuten hyväkäytöksinen ja päätin auttaa tarjoamalla koiralle väliaikaisen sijoituskodin kunnes sille etsittäisi loppuelämän koti. Koira ehti olla kotonani viikon ja kaikki sujui erinomaisesti. Koira oli arka uusien ihmisten kanssa ja haukkui niille hetken ovella, mutta muuten se käyttäytyi kiltisti kuin lammas. Ulkona lenkkeily oli vielä hankalaa pelkotilojen vuoksi.

Kaikki muuttui kun ystäväni tuli luokseni eräänä lauantaina. Koira tuli hyvin toimeen uuden ihmisen kanssa ja kaikki näytti sujuvan kuin tanssi. Istuimme lattialla ja yhtäkkiä varoittamatta koira repi ystäväni rannetta irti liitoksistaan. Kiltti matolla rauhassa istunut koira oli yhtäkkiä valmis tappamaan. Ystäväni pyrkiessä pakoon, koira lähti perään ja tarttui pohkeeseen eikä ollut päästää irti.

Rappukäytävässä saimme koiran otteen irti ystävän pohkeesta ja revin ystäväni sisälle ja lukitsin vessaan jotta koira ei hyökkäisi kolmatta kertaa. Sain koiran kiinni rappukäytävässä ennen kuin kukaan naapuri ehti astua ovistaan ulos, joka olisi voinut aiheuttaa paljon pahempaa tuhoa. Koira rauhoittui ja käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilta jatkui nopeasti sairaalaan ja vammojen hoito vei useita viikkoja ja niistä jää loppuelämäksi jäljet. Onneksi ystäväni päästi nopeasti jaloilleen jotta koira ei voinut käydä kiinni hänen kaulaan tai kasvoihin.

Kotonani asunut koira oli sekarotuinen, mutta yksi koiran roduista oli todennäköisimmin Dogo Argentino, joka on aikanaan Argentiinassa puuman metsästykseen jalostettu taistelukoirarotu – vaikka tällainen koirakin voi olla kiltti kotilemmikki, on sen leuan ja hampaiden ote erilainen ja huomattavasti vahvempi mitä monen muun. Tällaisen koiran saalistuksen liikemallista on poistettu jalostuksessa kaikki välivaiheet ja koira siirtyy katseesta suoraan tappopuremiseen vaanimisen ja jahtaamisen sijaan.

Ystäväni on onnekas että selvisi kokemuksesta hengissä.

Kahdesti ihmisen kimppuun äkillisesti hyökännyt koira jouduttiin lopettamaan. On eläinlääkärin mukaan hyvin mahdollista, että koira kärsi 'rage syndrome' -oireyhtymästä tai aivokasvaimesta, joka on onneksi erittäin harvinainen. Koiran oireet kuitenkin vastasivat hyvin taudin kuvaa. Koira ei hyökkää ilman syytä ja näissä molemmissa tapauksissa vaikutti siltä, että kyse on oltava neurologisesta ongelmasta, vaikka eihän me ihmiset aina huomata niitä uhkia mitä koira kokee.

Näin jo parin viikon yhteiselon jälkeen rapsutin uuden koiraystäväni pientä karvaista kuonoa samalla kun sen sydän lakkasi pikkuhiljaa lyömästä. Suuri kiitos Evidensia -eläinlääkärikeskuksen erinomaiselle palvelulle tämän kamalan kokemuksen aikana!

Miten toimia jos koira hyökkää itseni tai jonkun toisen kimppuun?

En ole koirakasvattamisen ammattilainen, mutta tällainen kokemus opettaa paljon ja muistuttaa että asioista kannattaa ottaa selvää jo etukäteen. Etenkin me paljon reissaavat ihmiset olemme joskus suuremman riskin alla kun puhutaan koirista. Suomessa ei ole kulkukoiria, mutta koskaan ei voi tietää minkälainen koira on päässyt vapaaksi tai miten lemmikkikoiran käytös voi muuttua äkillisesti.

Erityisesti Aasian kohteissa vesikauhutartunta on aina suurin uhka jos kulkukoira puree yllättäen. Haavan ei tarvitse olla edes suuri, vaan vakavasti sairaan koiran tekemä pieni naarmu voi olla hengenvaarallinen. Jos ikinä tulet koiran puremaksi kohteessa jossa voi olla vesikauhua, on erittäin tärkeää hakeutua hoitoon välittömästi. Vesikauhua vastaan on rokote, mutta sitä ei yleensä suositella ottamaan etukäteen ellet erityisesti tee töitä kulkukoirien kanssa. Vesikauhurokote on tärkeä saada muutaman tunnin sisään puremasta. Lisäksi sekä ulkomailla että kotimaassa on tärkeää että uhrilla on voimassaoleva jäykkäkouristusrokote.

Oli tilanne mikä tahansa, tärkeintä (ja varmasti myös vaikeinta) on pysyä rauhallisena. Koira aistii ihmisen olotilan ja se vaikuttaa vahvasti myös koiraan. Mitä rauhallisempi pystyt olemaan, sitä todennäköisemmin mitään ei tapahdu. Itsekin sain ystäväni kimppuun hyökänneen koiran rauhoittumaan pysymällä itse rauhallisena sen sijaan että olisin komentanut koiraa kun hyökkäys oli jo ohi. Koiran käyttäytyessä uhkaavasti ei kannata milloinkaan lähteä juoksemaan, sillä se saattaa herättää koiran saalistusvietin. Et varmasti ole koiraa nopeampi, joten peruuta mielummin rauhallisin askelein pois paikalta jos mahdollista.

Jos koira puree, on tärkeä muistaa että sen otetta ei kannata repiä irti, sillä näin syntyy usein vain pahempi haaveri. Jos koira pitää hampailla kiinni, voi yrittää laittaa hampaan ja ihon väliin jotain muuta purtavaa, kuten jonkun ylimääräisen vaatteen. Toinen vaihtoehto on nostaa koiraa takajaloista ylöspäin jotta sen ote irtoaisi.

Viisi vinkkiä koiran hyökkäyksestä selviytymiseen: 

1. Älä revi koiraa irti (etenkin jos kyseessä pit bull -tyyppinen rotu). Jos revit purevan koiran irti, saattaa uhrille jäädä pahemmat jäljet, sillä koira ei välttämättä päästä irti ja repii tällöin palan lihaa mukanaan.
2. Pysy mahdollisimman rauhallisena, äläkä juokse pakoon (helpommin sanottu kuin tehty). Koiralla on vahva metsästysvietti ja jos lähdet juoksemaan pakoon innostat koiran viettiä entisestään. Jos koira on jo purrut eikä päästä irti, vähennät vammoja pysymällä edelleen rauhallisena. Varo repimästä raajoja irti koiran otteesta, sillä tämä pahentaa vammaa ja innostaa koiraa puremaan kovemmin. 
3. Yritä saada koira puremaan jotain muuta (paitaa, keppiä,..). Jos lähelläsi sattuu olemaan maila, keppi tai edes joku ylimääräinen vaate, yritä ujuttaa se uhrin ja koiran hampaiden väliin. Taistelukoirarotua on turha yrittää lyödä tilanteessa, sillä se vaistomaisesti sivuttaa kaiken kivun hyökätessään ja taistelutilanteessa jatkaa missiotaan vaikka siltä repisi jalan irti.
4. Jos et pääse pakoon, yritä suojata ainakin kasvosi ja kaulasi – koira voi tehdä pahaa jälkeä tarttumalla mihin vaan, mutta on erityisen tärkeää pyrkiä suojaamaan herkempiä alueita. Kasvojen kohdalla koira voi tehdä pahaa jälkeä ja sen korjaaminen voi vaatia useamman leikkauksen. Lisäksi on hyvä suojata ruumiin osat, jotka vuotavat paljon verta. Meidän tapauksessa koira kävi ranteeseen ja pohkeeseen, jotka voivat molemmat vuotaa verta niin paljon että tilanne on nopeasti hengenvaarallinen. 
5. Hyödynnä palosammutinta, pippurisuihketta tai hiuslakkaa. Jos olet kotona ja lähelläsi on jotain mitä voit sumuttaa koiraa päin, hyödynnä sitä. Palosammutin ja pippurisumute toimii varmasti, mutta jopa hiuslakka saattaa ärsyttää koiran otteen irti. 

Traumatilanteesta selviäminen ja luottamuksen uudelleen rakentaminen

Koiraihmisenä kuvittelin, että vaikka kokemus oli kamala ja niin monella tavalla surullinen, ei minulle jäisi siitä traumaa koiria kohtaan. Viikkoa tai paria myöhemmin sain kuitenkin paniikkikohtauksen pienen koiranpennun haukkuessa minulle ja näykätessään kättäni leikillä. Tapasin myös aiemmin ystäväni rescue pit bull -koiran ja ensin koiraa iloisesti tervehdittyäni tajusin pelkääväni sitä. Huomaan myös kiertäväni ohi kulkevat koirat kaukaa tai jopa vaihtavani puolta kadulla. Tämä kaikki tuntuu vieraalta kun miettii niitä hetkiä intialaisissa pienissä kylissä missä olisin saattanut pysähtyä rapsuttamaan vihaisesti murisevaa kulkukoiraa halutessani tarkistaa tarvitseeko se hoitoa.

En koe olevani oma itseni tai ainakaan se sama oma itseni mitä aikaisemmin.

En halua jäädä koirapelkoiseksi tämän kokemuksen jälkeen, mutta varmasti tulen aina olemaan huomattavasti entistä varovaisempi. Olen rapsuttanut naapurini kääpiömäyräkoiraa pari kertaa ja muutenkin lähestyn mielummin pieniä koiria tällä hetkellä. Hyökkäyksestä ei kuitenkaan ole vielä edes kuukautta, eli ehkä tämä on hyökkäyksestä jäänyt trauma joka hälvenee edes jonkun verran aikanaan. Toivon ainakin näin.

Päivitys keväällä 2022: Nykyään olen taas koiranomistaja ja koirapelko on kadonnut oikeastaan kokonaan ajan ja koira-altistumisten kautta. Kotona asustaa Shetlanninlammaskoira.

Oletko sinä ikinä kohdannut agressiivista koiraa? Tai onko sinua purrut koira? Miten selvisit siitä? Tell me!