Tänne vielä palaan: Engelberg, Sveitsi

*Yhteistyössä: Switzerland Tourism

Junan ikkunasta näkyi vain toinen toistaan jylhempiä vuoria. Sidoin vaelluskenkieni nauhat tiukemmalle ja laitoin läppärin takaisin laukkuun. Olimme saapuneet Engelbergiin, tuohon Sveitsin kaupunkiin josta olin kuullut niin paljon tarinoita viimeisten kuukausien aikana ja saanut ihastella henkeäsalpaavan kauniita kuvia auringonlaskuista vuorten ja järvien yllä.

Engelberg tarkoittaa suoraan käännettynä 'enkelten vuorta'. Nimi juontaa juurensa kauas 1120-luvulle, jolloin huhujen mukaan vuorilla oli kuultu enkelten laulua.

Lue myös: Zermatt – pala kauneinta Sveitsiä

Lue myös: Lentoyhtiökokemus: SWISS

Lue myös: Photo diary: Nature wants you back

Engelberg tai oikeastaan Engelberg-Titlis on Keski-Sveitsin suurin laskettelukeskus Obwaldenin kantonissa. Sveitsissä on all together 26 kantonia, jotka muodostavat Sveitsin liittovaltion. Me emme käyneet Engelbergissä tällä kertaa laskettelemassa, koska elokuussa lunta näkee enää korkeimpien vuorten huipuilla. Itse jouduin muutenkin lopettamaan oman lasketteluharrastukseni back in the days kun selkärankani Australiassa mursin. Sen jälkeen melkein kaikki urheiluharrastukset ovat itseasiassa jääneet ja ehdin vuosien aikana luoda itselleni valtavan henkisen esteen kaikkea luonnossa vaeltamista kohtaan, mutta jotakin muuttui tänä kesänä Engelbergissä.

Jo viime vuonna jotain alkoi muuttumaan mielessäni. Vaelsin Sveitsin Zermatissa kaatosateessa, valvotun yön ja muutaman ylimääräisen martinin jälkeen ja olosuhteista huolimatta koin olevani enemmän kotona kuin koskaan ennen. Juuri tässä oli niin hyvä olla. Seuraavaksi löysin itseni pyhiinvaeltamasta Japanin metsistä ja saapuessani metsän toisella puolella olevalle temppelille, koin tuon saman tunteen. Juuri tässä oli niin hyvä olla. Muutama viikko sitten heräsin pienestä alppimajastani Engelbergissä ja tiesin että edessä olisi koko päivän vaellus. Pelon sekaisin tuntein sidoin taas vaelluskenkäni tiukemmalle ja mietin selviänkö tästä kaikkine vammoineni tällä kunnolla. Jäänkö jälkeen ryhmästä. Joudunko kääntymään takaisin.

Fürenalp – vaellus, jonka haluaisin tehdä joka ikinen päivä

Otimme aamusta bussin hieman Engelbergin kylän keskustaa kauemmas. Bussipysäkiltä hyppäsimme pienen pieneen punaiseen kaapelihissiin, joka tuulen mukana heiluen kipui vuoren rinnettä ylös Fürenalpille. Pysähdyimme ravintolaan omenamehulle ja nauttimaan täydellisestä auringonpaisteesta alppien yllä.

Vaellusreittejä Fürenalpilta lähtee monenlaisia ja vaihtoehtoja on aina puolesta tunnista kuuteen tuntiin. Polut eivät ole liian haasteellisia, mutta maasto on varsin vaihtelevaa. Me vaelsimme tällä kertaa kolmisen tuntia  ja otimme toisen kaapelihissin alas Stäfeliin, jossa nautimme perinteisen sveitsiläisen lounaan ja jatkoimme matkaa vielä ainakin tunnin verran kävellen kohti bussipysäkkiä josta aloitimme vaelluksemme aamulla.

Olen oppinut ymmärtämään omia vammojani viimeisen vuoden aikana paljon paremmin. Selkärankavammani oireilee enää harvoin selkäkipuna, mutta oikean jalkani hermosto on niin heikko että koen käveleväni 1,5 jalalla ja muutenkin hieman klenkaten. Ylämäet ovat kaikista vaikeimpia, sillä oikea jalka tuntuu raskaalta nostaa. Tänä syksynä opin, että pystyn kävelemään paljon paremmin korkokengillä jotta saan aktivoitua reisiparkani lihakset paremmin. Näinpä tällä vaelluksella jatkuva kevyt alamäki ajoi saman asian. Monelle pitkällä vaelluksella ylämäki on alamäkeä helpompi, mutta itse saan alamäessä jännitettyä niitä kadonneita reisilihaksia niin että ne oikeasti voivat vahvistua. Huomasin tämän oikeastaan vasta juuri tällä nimenomaisella vaelluksella ja kiitos tämän kevyen alamäen, I had the absolute time of my life.

Pystyin välillä hetkeksi unohtamaan kaikki ne itseäni hidastavat vammat ja keskittyä täysillä ympäröivään luontoon. Vaellus oli kuitenkin tarpeeksi haastava tuntuakseen kunnon urheilulta ja juuri siksi niin täydellisen hyvältä. En olisi halunnut saapua takaisin bussipysäkille vielä tunteihin. Tapasin matkan varrella lehmiä ja rapsuttelin varmaan jokaista hetken korvan takaa – lehmät olivat itseasiassa niin söpöjä, että oli välillä pakko istua alas lehmien keskelle paistattelemaan päivää. Ollapa sveitsiläinen lehmä.

Vaelluksen päätteeksi nostin hotellihuoneessani jalat ylös ja katselin ikkunasta ulos takaisin vuorille haikaillen. Huomasin miettiväni että tänne on vielä palattava – pidemmäksi aikaa. Tänne on palattava ainakin kuukaudeksi niin että voisin kävellä tuon saman vaelluksen vuorilla joka ikinen päivä. Syksy on kuitenkin jo niin täynnä muita reissuja, että se ei ollut nyt mahdollista. Tämä ajatus ei ole kuitenkaan poistunut mielestäni ja minulla on jopa paikka missä asua jos palaan takaisin. Ehkä juuri täällä voisin vahvistaa niitä kadonneita jalkalihaksia niin, että voisin tulevaisuudessa vaeltaa entistä haasteellisempiakin reittejä ja ihan vain overall heal these injuries...? Maybe, hopefully next year. 

Engelberg-Titlis – pieni alppikylä suoraan sadusta

Engelberg tunnetaan parhaiten laskettelumahdollisuuksistaan, erityisesti vapaalaskijoiden kesken, mutta rauhallinen kylä on taianomainen myös keskikesällä. Engelberg sijaitsee 25 kilometrin päässä Luzern-järveltä vuorten keskellä kilometrin korkeudessa, ympäröivien Titlis ja Hahnen vuorten yltäessä 2600 metriin.

Kesällä Engelberg tarjoaa erityisesti vaellus-, kiipeily- ja pyöräilymahdollisuuksia.

Raikas vuoristoilma ja 500 kilometriä vaellusreittejä helposta todella vaikeaan tarjoaa jotain jokaiselle. Vaellusreittien varrella on levähdyspaikkoja ravintoloista vesiputouksiin ja lehmälaitumiin.

Engelbergissä on vain viitisen tuhatta asukasta. Kylästä löytyy silti sopivasti hotelleita ja ravintoloita kulinarismia kaipaavalle matkailijalle. Me nautimme täydellisen fondueillallisen Alpenclubin ravintolassa. Lisää ravintolasuosituksia alempana tässä postauksessa!

Talvisesonki kestää Engelbergissä kestää lokakuusta toukokuun loppuun. Engelberg jakautuu periaatteessa kolmeen vuoristoon; Titlis, Brunni ja Fürenalp.

Majoitus- ja ravintolavinkit Engelbergiin

Engelbergistä löytyy majoitusvaihtoehtoja hotelleista majataloihin ja vuokra-asuntoihin. Me majoitumme Alpenclubilla Engelbergin keskustassa. Alpenclub on simppeli, mutta sympaattinen alppihotelli erinomaisella sijainnilla. Osa meidän ryhmästä valitteli pieniä ja pahan hajuisia huoneita, mutta ainakin meidän yläkerrassa asustavien huoneet olivat juuri sopivan kokoisia eivätkä haisseet millekään erityiselle. Hotellin ravintolassa oli hyvää ruokaa – ja ilmeisesti myös hyvää pizzaa jos sille päälle sattuu. Lisäksi Alpenclubilla kannattaa maistaa cordon bleuta ja schnitzeliä. Hotellin ulko-oven vieressä on viinikauppa, josta taidettiin kaikki napata vähän Petite Arvinea kotiin viemisiksi.

Ski Lodge tuntui olevan monen mielestä kaupungin paras hotelli, mutta myös meidän hotellia jonkin verran hintavampi. Vaikka Sveitsi on kallis maa, Engelberistä löytyy myös edullisempia majoitusvaihtoehtoja, kuten Youth Hostel.

Alpenclubin fonduen ja pizzan lisäksi syömässä kannattaa käydä ainakin seuraavissa ravintoloissa; Bergrestaurant Fürenalp ja Brasserie Kondrad. Vuoristoravintola Flühenatt tarjoilee kylän parhaan Äplermakaronin.

Hyvän juuston perässä kannattaa käydä Gerschnialp and Sälmessa ja hyvän kahvin perässä SpannortInnissä.

Sveitsiläinen puhdas ruoka ja fondueillallinen

Kuten ehkä Instagramissa jo huomasitte tämän matkan aikana, Sveitsi teki minuun ihan uudenlaisen vaikutuksen niin monella tapaa. Olen jo pitkään ollut erityisen kiinnostunut puhtaasta ravinnosta ja mielestäni muun maailman pitäisi ottaa mallia Sveitsistä. Maahan ei tuoda ylimääräisiä turhia kasviksia ennen kuin omat on syöty. Kaikki mitä tuodaan ulkomailta, Coca-Colasta lähtien, valmistetaan mahdollisimman alusta loppuun Sveitsissä, jotta prosessia voidaan seurata tarkasti ja käyttää mahdollisimman vähän turhia kemikaaleja.

Sveitsiläiset kuluttavat itseasiassa melko paljon liha- ja maitotuotteita, mutta ovat silti yksi maailman terveimpiä kansoja. Sveitsissä lehmät elävät oikeasti suurimman osan vuodesta vapaasti laitumilla, mikä varmasti vaikuttaa nautittavien eläintuotteiden laatuun.

Puhdas ruoka puhtaan vuoristoilman kanssa tarjoiltuna saa olon tuntemaan terveemmäksi kuin koskaan. Muutama päivä täällä tuntui valmistavan minut täydellisesti edessä olevaan kiireiseen syksyyn.

Toisena iltana Engelbergissä Switzerland Tourismin ihana Johanna kutsui meidät illalliselle kylässä asuvan ruotsalaisen ystävänsä Jonnan luokse illalliselle. Jonna oli tehnyt tuoreista kasviksista ihanan salaatin ja me toimme mukanamme paikallista juustoa ja viiniä. Illalla alkoi sataa kaatamalla, mutta nautimme silti illallisen kuistilla katoksen alla. Tämä ilta oli ehdottomasti yksi vuoden hauskimmista ja herkullisimmista illoista. Kiitos Jonna! <3

Unohdin kameran muistikortin tietenkin hotellille kun olimme illallisella Jonnalla, joten tässä ainut puhelinräpsy illasta

Suuri kiitos Switzerland Tourismille taas kerran yhdestä unohtumattomasta seikkailusta! Mikä maa on tehnyt teihin vaikutuksen viime aikoina ja miksi?