Päiväretki Uzbekistanin vuoristoon – Ugam-Chatkalin kansallispuisto
Matka Uzbekistaniin oli järjestetty yhteistyössä turismiviranomaisen kanssa
Uzbekistan on tunnettu erityisesti Silkkitien historiasta ja lumoavista turkooseista moskeijoistaan ja meidän viimeisimmällä reissulla Tashkentissa, Samarkandissa ja Bukharassa päästiinkin sukeltamaan syvään päätyyn kaikkeen tähän. Haluttiin kuitenkin kokea myös uzbekistanilaista luontoa matkan aikana, joten saatiin erittäin tiiviiseen matkaohjelmaamme suoraan yölennon jälkeen kokonainen pitkä päivä vuoristossa – alunperin oli tarkoitus levätä, mutta kun laitat 11 pohjoismaista matkailujournalistia ja bloggaajaa samalle reissulle, pärjätään me ilmankin lepoa, haha. Suuri kiitos ruotsalaisille matkabloggaajakollegoille Helenalle ja Peterille, Freedomtravel -blogista, jotka laittoivat meidän ryhmän kasaan! Jos ruotsin kieli sujuu, voit lukea heidän blogista lisää matkastamme Uzbekistaniin.
Saavuttiin Uzbekistanin pääkaupunkiin Tashkentiin yölennon jälkeen aikaisin aamulla ja matkattiin minibussilla vartin verran meidän majoituspaikkaan Tower Hotelliin vaihtamaan vaatteet ja jatkettiin siitä minibussilla suoraan vuoristoon. Kukaan ei osannut odottaa millainen seikkailu meillä olisi edessä.
Ajomatka Tashkentista Ugam-Chatkalin luonnonpuistoon
Päiväretkemme alkoi minibussilla hotelliltamme maan pääkaupungista Tashkentista ja matka-ajaksi arvioitiin aluksi 3 tuntia, mutta ajoimme määränpäähän lopulta yli 5 tuntia parilla pienellä tauolla matkan varrella. Matkan alku ajettiin hyväkuntoisia moottoriteitä, mutta matkan edetessä teiden kunto muuttui jatkuvasti huonommaksi ja lopulta matkasimme kapeita kivisiä vuoristoteitä vuorotellen ilosta naureskellen ja kauhusta henkeä haukkoen.
Pysähdyimme matkan varrella huoltoasemalla tankkaamassa minibussin ja pitämässä toilettitauon. Matkan aikana ei kannata odottaa muita kuin kyykkyvessoja, joista osa on ulkohuusseja missä on vaan reikä lattiassa. Toisella huoltoasemalla pysähtyessä lähempänä luonnonpuistoa myytiin ulkona myös erilaista streetfoodia ja ostimmekin evääksi paikalliset samsat, eli lehtitaikinaan tehdyt lihanyytit mitkä paistettiin pihan pienessä tandooriuunissa. Näissä on useimmiten lihatäyte, mutta välillä löytyy myös perunalla täytettyjä kasvisversioita!
Tämän pysähdyksen jälkeen alettiin olla epätasaisilla vuoristoteillä, jotka ei missään nimessä sopisi matkapahoinvoinnista kärsivälle vaan meno oli kuin pahemmassakin turbulenssissa tai vuoristoradassa. Meistä ei onneksi kukaan kärsinyt matkapahoinvoinnista niin otettiin kokemus viihteen kannalta noin niinkuin enimmäkseen. Itse roikuin osan matkasta ulos ikkunasta ihmetellen ohikiitäviä maisemia ja parhaani mukaan varoen satunnaista vastaantulevaa liikennettä. Mietin myös, että jos auto kiepsahtaa alas vuoren kielekkeeltä, voisin ehkä ehtiä sujahtaa aukinaisesta ikkunasta ulos. Matkan varrella tuli vastaan aaseja, lehmiä ja mahdollisesti pieni lauma villihevosia.
Välillä vuoristotiet oli niin jyrkkiä, että minibussi ei jaksanut niitä ylös koko porukka kyydissä ja saatiin kävellä ja hypätä bussiin taas tasaisemmalla mukaan. Ihan loppumatkasta bussi oli pakko jättää parkkiin ja hypättiin pienien vanhojen Ladojen kyytiin ja siinä kohtaa tajuttiin, että seikkailuhan oli vasta alussa ja ensimmäiset 5 tuntia autossa oli ollut lastenleikkiä. Ladojen kyydissä sitä vasta naurettiin ja kiljuttiinkin kun kuskit ajoi jokien läpi ja kruisaili välillä sivuttain ylös mäkiä ja mietin monesti, että kohta keikataan kyllä ympäri. Ladojen kyydissä matkaa oli tosin enää vain parisen kilometriä ja kuskeilla oli kyllä selvästi todella paljon kokemusta tähän hommaan. Tästä Lada -pätkästä ei ole kuvia, koska vaati vähintään kaksi kättä pysyä kyydissä, mutta Instagram -tililtäni löytyy Uzbekistan -kohokohdista videopätkiä.
Pysähdy matkan varrella: Lake Charvak
Lake Charvakilla Tien Shanin vuoristossa pysähdyttiin matkan aikana ensimmäisen kerran ihastelemaan luontoa ja saatiin paremmin kuva siitä millaisia maisemia päivä tuo tullessaan. Jos ei ole valmis lähtemään ihan näin intensiiviselle päiväretkelle mitä me tehtiin voisi toinen vaihtoehto olla ajaa Charvak -järvelle ja sieltä takaisin Tashkentiin. Charvak sijaitsee vaan 60km Tahskentista ja osa siitä on vuoristoteitä, mutta pahimmat tiet on vasta sen jälkeen. Me ihasteltiin maisemaa vähän ylempää, mutta järvi tarjoaa lähes 100 kilometriä turkoosia maisemaa. Ajomatka tänne on Tashkentista yli 2 tuntia. Järvessä suositellaan uimista vain kesäkuusta eteenpäin, jotta vesi on tarpeeksi korkealla ja lämmintä.
Lake Charvak on vain parin tunnin ajomatkan päässä Tashkentista. Jos aikaa on vähemmän eikä halua lähteä niin syvälle vuoristoon voi tämä olla hyvä vaihtoehto.
Ugam-Chatkalin kansallispuisto
Ugam-Chatkalin villi luonnopuisto sijaitsee 160km Tashkentista koilliseen. Kansallispuisto on perustettu vuonna 1992 ja se on kooltaan 668 350 hehtaaria, joka tekeekin siitä maan suurimman suojellun luontoalueen. Kansallispuiston tarkoitus on suojella sen ainutlaatuisia villieläimiä karhuista lintuihin ja kasvillisuutta – jopa lumileopardit ovat palanneet Ugam-Chatkalin luonnopuistoon, mutta ei kannata olettaa törmäävänsä ujoon kissapetoon päivän aikana.
Ajaessa kansallispuiston aluelle saatetaan kysyä passeja, joten on tärkeä pitää passi mukana! Muutoin kansallispuistossa ei juuri ole palveluita saatavilla, joten mukaan on tärkeä pakata tarpeeksi ruokaa ja vettä. Ilma on todella kuivaa ja hengästyessä vuoristossa voi tuntua raskaalta hengittää.
Paras aika vierailla Ugam-Chatkalin kansallispuistossa on toukokuusta heinäkuuhun. Meidän matka sijoittui huhtikuulle ja osa teistä oli myös sateiden vuoksi erittäin huonossa kunnossa. Huomioithan, että kesät Uzbekistanisissa ylipäätään voi olla todella kuumia.
Puistossa on monenlaista ekosysteemiä turkooseista kirkkaista järvistä mataliin vehreisiin laaksoihin ja lumisiin vuorien huippuihin – sanoinkin jossain kohtaa, että luonto on ihan kuin kaikkien maiden luonto samassa paikassa. Hetkittäin tuntui kuin olisi jossain alppien niityillä, sitten Slovenian järvimaisemissa ja taas toisaalta jossain kaukana aavikolla. Keväisin kukkaloisto on upea.
Urungach -järveltä vuoristoon vaeltamaan
Ajomatkamme päämääränä oli turkoosina kimmeltävä Urungach -järvi jo aika lähellä Kazakstanin rajaa, jonka lähistölle parkkeerasimme kuraiset Ladat siistiin riviin. Vaikka oltiin oltu hereillä vuorokausi ja hypitty autojen kyydissä pienen pakokauhunkin vallassa, oli kaikki edelleen hyvillä fiiliksillä seikkailussa mukana. Koska siltä tämä päivä todella tuntuikin – unohtumattomalta seikkailulta. Monesti näitä maisemia ihaillessa mietin mikä kunnia ja etuoikeus voida viettää täällä tavallista maanantain työpäivää. Harva toimisto vetää vertoja Uzbekistanin vuoristolle.
Ainut asia mikä tältä päivältä kaduttaa on se, että en pulahtanut järveen uimaan. Lähdimme porukalla Urungach -järveltä vaeltamaan ylös toiselle suuremmalle järvelle. Vaikka matka ei ole pitkä, on se erittäin haastava. Tie on aluksi erittäin kivinen ja nousee pikkuhiljaa todella jyrkäksi. Rakastan vaeltamista, mutta oikean jalan hermovaurio tekee jyrkistä vaelluksista erityisen hankalia ja jouduin itse luovuttamaan vähän ennen päämäärää vaikka miten olin puskenut jo pitkälle. Luovuttamisesta tuli pieni itku kun jäin yksin istumaan vuoristoon harmissani, mutta parhaani mukaan koitin miettiä miten ylpeä olen siitä, että raahaudun joka tapauksessa kaikesta huolimatta näinkin ylös ja tunsin kuitenkin lopulta ne omat rajani. Maisemat oli uskomattomat ja teki hyvää saada pieni hetki omaa aikaa vaan ihailla tätä kaikkea ympärillä. Miten pieneksi sitä tunteekaan itsensä tällaisissa maisemissa.
Aika pian tajusin myös, että matka alas ei tule välttämättä olemaan yhtään sen helpompi. Jyrkät vuoristotiet irtokivillä voi myös olla vaarallisia, joten on oltava hyvin tarkkana siinä mihin astuu ja juuri tämän vuoksi oppaat pyysi, että jään odottamaan sen sijaan että lähtisin omin päin vaeltamaan takas alas päin.
Suosittelenkin ehdottomasti matkustamaan tällä alueella mieluiten kokeneen oppaan mukana.
Alas tullessa oli taas aika hypätä Ladojen kyytiin ja valmistautua seuraavaan vuoristorataan…
Illallinen maatilalla lumisten vuorien ja vaaleanpunaisten kirsikkapuiden suojassa
Jos joku joskus kysyy mikä on ollut elämäni unohtumattomin paikka nauttia illallista niin sanoisin, että Uzbekistanissa lähellä Kirgisian rajaa lumisten vuorien ja kirsikkapuiden suojassa meidän matkaoppaan perheen maatilalla auringon laskiessa.
Saapuessamme paikalle oli pari miestä jo grillaamassa nurmikolla lihavartaita ja jotkut toiset pesemässä hedelmiä. Keskellä pihaa oli valkoinen katos, jonka keskellä oli matala pöytä ja ympärillä mattoja ja tyynyjä. Kävimme lattialle risti-istuntaan juomaan kupit kuumaa teetä todella pitkän ja unohtumattoman päivän jälkeen. Pöytä täyttyi herkullisista tomaattisalaateista, paikallisesta leivästä, kuivatuista pähkinöistä ja hedelmistä sekä myöhemmin shaslik -lihavartaista.
Juttelimme porukan kanssa niin päivän tapahtumista, matkailusta ylipäätään ja aika lensi kuin siivillä. Osa porukasta oli ennestään tuttuja ja osan kanssa tavattiin ensimmäistä kertaa. Kaikista tuli kuitenkin ystäviä ja tässä porukassa oli pelkästään mukavaa matkustaa yhdessä 8 ihmeellistä päivää Uzbekistanissa.
Illallisen jälkeen edessä oli kuitenkin vielä se sama vuoristotie ja 5 tunnin ajomatka takaisin Tahskentiin. Alkumatkasta esitimme toiveen, että olisimme takaisin tasaisella maalla ennen pimeää, mutta siellä me sitten hypättiin auton takakonttiin norjalaisen kollegan kanssa pimeän jo laskeuduttua ja toivottiin parasta, että päästään ehjin nahoin takaisin kaupunkiin. Meidän strategia oli laittaa autosta verhot kiinni ja luottaa, että kuskilla on homma hallussa samalla kun taustalla soi Celine Dionin My Heart Will Go on…
"Jos joku joskus kysyy mikä on ollut elämäni unohtumattomin paikka nauttia illallista niin sanoisin, että Uzbekistanissa lähellä Kirgisian rajaa lumisten vuorien ja kirsikkapuiden suojassa meidän matkaoppaan perheen maatilalla auringon laskiessa."
Kannattiko päiväretki vuoristoon ja mistä sen voi varata?
Tämä oli rehellisesti sanottuna elämäni unohtumattomin seikkailupäivä ja olen todella onnellinen, että päätin lähteä mukaan vaikka hetken mietin haluavani yölennon jälkeen ensimmäisenä päivänä vähän levätä ja ottaa iisisti, koska seuraavana päivänä matka jatkui jo aamulla viideltä. Onneksi iski fomo heti hotellin aulassa ja hyppäsin meidän minibussiin mukaan viime hetkellä.
Päiväretkenä matka on kuitenkin todella pitkä ja päivästä ehdottomasti suurin osa kuluu auton kyydissä ja kuten monesti todettu, on teiden kunto hetkittäin todella huono. Meillä oli kokeneet kuskit ja oppaat, mutta en voi silti allekirjoittaa ja luvata, että retki on täysin turvallinen. Vuoristo ei muutenkaan ole helppoa seutua, mutta ikimuistoista ihan varmasti.
Uzbekistanin yleisestä turvallisuudesta voit lukea ulkoministeriön sivuilta.
Päiväretken järjesti paikallinen matkatoimisto Apollo Travel, jonka omisti meidän kontaktihenkilön ystävä. Matkatoimiston tyypit ja oppaat puhui kohtuullisen hyvin englantia, mutta kyllä päivään mahtui myös haasteita kielimuurin kanssa. Apollo Travel järjestää monenlaisia retkiä Uzbekistanissa ja heihin voi olla myös suoraan yhteydessä mikäli tällainen retki Uzbekistanin vuoristossa kiinnostaa!